MammaMiia

Miten käy kun Asiantuntijasta tuleekin Asiakas?

Olen A-T Lastenturvan pitkäaikaisimpia työntekijöitä, olihan se ensimmäisiä työpaikkojani. Nuorena tyttönä oli melkein rasittavuuteen asti kokoajan ”lastentarvike-tutka” päällä. Ei sille voinut mitään, vaunuja ja turvaistuimia näki kokoajan ja kaikkeen kiinnitti huomiota. Toisaalta, tämähän sitten auttoi minua työssäni, joka on ollut milloin kesätyötä, osa-aikaista tai esimiestyötä. Eli olen alle kolmekymppinen, jolla on harvinaisen pitkä kokemus lastentarvikealalta.

Tänään olen ennen kaikkea Äiti, kaksostyttöjen ylpeä äiti 🙂 Niinpä ajattelin, että voisin yhdistää kokemukseni kotona, myyjänä  sekä asiantuntijana ja kertoa teille miten meidän tarvikkeet ovat helpottaneet meidän, välillä erittäin kiireistä arkea. Sillä uskon vakaasti, että kokemukseni ja tieto olemassa olevista tarvikkeista on luonut minulle turvaa, jos ei suorastaan ole ollut edelletys arjesta selviämiseen välillä. Pienten keskoskaksosten kanssa olisi varmasti voinut olla niin paljon pelottavampaa ja vaikeampaakin 🙂 Tukiverkosto on tietenkin tärkein, mutta välillä sinä olet yksin ja silloin pitää pärjätä. Niinpä toivon, että voisin kokemuksillani auttaa teitä valitsemaan teille oikeat lastentarvikkeet, sillä niiden ei tarvitse olla riesa 😉

Meidän perhe elää hyvin kaupunkikeskeistä elämää, eikä meillä ole omaa autoa. Liikumme paljon kävellen joka päivä sekä julkisilla erittäin paljon. Julkisia kulkuneuvoja ovat kaikki mitä Suomessa on, Bussit, junat, ratikat ja metrot, kaikki ovat meidän tärkeitä kulkuveuvoja. Säästä riippuen käytämme niitä viikoittain tai kuukaisittain.

Kesät vietämme mahdollisimman paljon sitten luonnon keskellä!

Autan teitä mielelläni myös henkilökohtaisesti sähköpostitse blogi@lastenturva.fi

Melkein joka pulmaan on olemassa helpottava tarvike! Jos se helpottaa melkein joka päivä, vaikka vaan parin kuukauden ajan, olet siitä varmasti hyvin kiitollinen joka päivä sen parin kuukauden ajan 🙂 Itse olen tullut siihen tulokseen, että en suunnittele liian tarkasti liian pitkälle. Minusta tuntuu, että lasten kasvaessa tarpeet ja omat mielipiteet vaihtuvat niin nopeasti. On järkeväää tehdä valintoja, jotka eivät rajoita hirveästi, mutta mielestäni ei kannata miettiä ihan liikaa puolentoistavuoden päähän kävelylenkkien pituutta, maastoa jne. Voihan olla, että silloin on jo ihan muut ratkaisevat tekijät perheessä, kuin ne kävelylenkkien pituudet ja missä ne tehdään 🙂

Toivottavasti saatte apua kokemuksistani!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.